Monisoluista

Monisoluista viittaa organismeihin, jotka koostuvat useammasta solusta. Solut ovat kiinnittyneet toisiinsa, voivat erikoistua tehtäviinsä ja toimivat yhdessä kehon koordinoidussa toiminnassa. Monisoluisten organisarioiden kehitys on johtanut kudosten, elinten ja monimutkaisten järjestelmien syntyyn sekä kykyyn kasvaa suuremmiksi ja toimia monipuolisemmissa ympäristöissä.

Monisoluistumisen keskeisiä mekanismeja ovat solujen kiinnittyminen toisiinsa, solujen välinen viestintä ja erikoistuminen. Solut käyttävät signaalivieheitä ja geneettisiä ohjelmia kehityksensä ohjaamiseen sekä yhteisen toimintakyvyn ylläpitoon. Jakautumisen ja kuolemansäätelyn kaltaiset prosessit helpottavat solujen organisoitumista ja elimien muodostumista.

Evoluution näkökulmasta monisoluistuminen on syntynyt useissa eri linjoissa. Eri eukaryoottiset ryhmät, kuten eläimet, kasvit ja sienet, sekä joissakin alga-ryhmissä ovat kehittyneet itsenäisesti monisoluisten organismin muotoja. Varhaisimmat todisteet monisoluisuudesta peräti noin miljardin–miljardia jaa sitten löytyvät kasveiksi luokiteltavien punalajien ja muiden ryhmien fossiileista. Monisoluistoisuus on mahdollistanut suuremman koon, uusia elinympäristöjä ja monipuolisempia ekosysteemipalveluita.

Rakenteellisesti monisoluisten organismina voidaan nähdä kudoksia ja elimiä sekä niitä tukevia järjestelmiä, kuten kasvua ja kehitystä ohjaavia hermosto- tai hormonaalisia viestintäverkkoja monissa eläin- ja kasvilajeissa. Joissakin sienissä ja eräissä Volvox-kasveissa sekä muissa mikrobien ryhmissä esiintyy yksinkertaisia, mutta toimivia monisoluisuuden muotoja. Monisoluisten elämän tutkimus valaisee, miten solujen yhteistyö mahdollistaa monimutkaisuuden ja sopeutumisen erilaisiin ympäristöihin.