Monimuotoisuusindeksi

Monimuotoisuusindeksi on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan alueen eliöyhteisön monimuotoisuutta sekä lajien määrää että niiden runsautta ja jakaantumista. Erilaiset indeksit mittaavat erilaisia ulottuvuuksia, ja ne voivat korostaa sekä lajin lukumäärää (species richness) että lajien suhteellista runsautta (evenness).

Yleisimmät esimerkit ovat

- lajimäärä (S), joka kertoo, kuinka mielleisiä lajeja alueella on, mutta ei kerro, miten runsaita ne ovat suhteessa toisiinsa;

- Shannonin indeksi H' = −sum p_i log p_i, jossa p_i on lajin i yksilöiden osuus kokonaismäärästä; H' ottaa huomioon sekä lajien lukumäärän että niiden jakaantumisen;

- Simpsonin indeksi D = sum p_i^2 (joillekin käytetään 1 − D tai 1/D monimuotoisuuden mittarina);

- Pielou’n tasaisuus J' = H'/log(S), joka kuvaa lajien tasaisuutta runsaimpien ja harvinaisempien lajien välillä;

- Hillin numerot, jotka antavat joukon monipuolisuutta eri painotuksilla (q = 0, 1, 2) ja mahdollistavat vertailun erikokoisten yhteisöjen välillä.

Toimintaperiaate ja käyttöyhteydet: monimuotoisuusindeksit perustuvat havaintoihin lajien abundanssista tai esiintymisestä. Ne vaativat laadukasta näytteenottoa sekä riittävän näytteenottokapasiteetin vertaillessa eri paikkoja tai ajanjaksoja. Indeksien tuloksia voidaan käyttää ekologisessa tutkimuksessa, ympäristövaikutusten arvioinnissa, suojelullisessa suunnittelussa sekä seurannassa.

Rajoitukset: tulokset riippuvat näytteenottopinta-alasta, paikkasidonnaisuudesta ja havaintojen havaitsemiskyvystä. Eri indeksit voivat antaa erilaisia johtopäätöksiä samasta yhteisöstä, ja vertaillessa on huomioitava standardointi sekä yksittäisen indeksin sensitiivisyys.