Indeksien

Indeksien on Suomen kielen genetiivimuoto sanasta indeksi. Indeksi viittaa yleisesti mittariin tai lukuarvoon, jota käytetään osoittamaan kehitystä, tilaa tai vertailua. Indeksien-käytössä tarkoitetaan siis usein useampaa indeksiä tai niiden ominaisuuksia sekä sen, kenelle tai mille ne liittyvät.

Laajemmin indeksi kuvaa järjestettyä mittaristoa, joka mittaa jonkin asian kehitystä ajanjaksolla. Taloudessa ja rahoituksessa indeksejä käytetään seuraamaan hintojen, tuottojen tai markkina-arvojen muutoksia. Esimerkkejä ovat kuluttajahintaindeksi, joka kertoo kokonaiskustannusten kehityksen, sekä osakeindeksit, jotka yhteenlaskevat useiden osakkeiden hintamuutokset yhdeksi luvuksi. Indeksit voivat perustua perusvuoteen, jossa arvo on esimerkiksi 100, ja sen jälkeen tapahtuva muutos näkyy suhteellisena kehityksenä.

Tilastotieteessä indeksi voi olla numerosarja, jossa erilaisten muuttujien arvot yhdistetään ja painotetaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Usein käytettyjä menetelmiä ovat Laspeyres-, Paasche- ja Fisher-indeksit, jotka määrittelevät, miten hintojen tai muiden muuttujien muutoksia lasketaan ja verrataan eri ajanjaksojen välillä. Indeksien rakentaminen ja tulkinta edellyttää selkeitä liitteitä, kuten perusvuotta, painotuksia ja metodiikkaa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia.

Tietotekniikassa indeksöinti tarkoittaa tiedon järjestämistä hakemisen nopeuttamiseksi, esimerkiksi hakusanojen indeksointi tai tietokantojen indeksi. Indeksit helpottavat tiedon löytämistä suurista kokoelmista ja parantavat hakujen suorituskykyä.