Monilääkehoidot

Monilääkehoidot ovat sienitartuntojen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Ne kattavat sekä paikalliset infektiot, kuten ihon ja limakalvojen Candida-infektiot sekä dermatofyttiperäiset infektiot, että systeemiset infektiot, jotka voivat vaikuttaa sisäelimiin. Hoito valitaan tartunnan sijainnin, vakavuuden ja potilaan immuunikadon perusteella.

Lääkeaineryhmät: Azolit (esim. fluconazole, itraconazole, vorikonazole, posakonazole) estävät ergosterolin synteesiä solukalvolla. Polyenejä (amfoterisiini B, liposomaalinen) sitoutuvat ergosteroliin ja aiheuttavat solukalvon vaurioitumisen. Allylamiinien (terbinafiini) estävät skvaleenepoksidaasia. Echinocandineja (caspofungin, micafungin, anidulafungin) estävät β-1,3-glukaanin synteesiä. Flukytosiini on antimetaboliitti, joka häiritsee DNA-RNA-synteesiä. Paikallisia valmisteita käytetään ihon- ja limakalvoinfektioihin; systeemisiä valmisteita käytetään vakavissa infektioissa tai immuunivajeessa.

Käyttö ja seuranta: Lievät infektiot hoidetaan usein paikallisilla valmisteilla; vakavammat tai krooniset infektiot vaativat systeemisen hoidon. Hoidon kesto riippuu infektion tyypistä ja vasteesta. Seuranta sisältää kliinisen arvion sekä laboratoriotestit, kuten maksa- ja munuaisfunktioiden seurannan sekä mahdollisesti lääkeainetason seurannan tietyille valmisteille.

Turvallisuus ja resistenssi: Haittavaikutukset vaihtelevat valmisteittain ja voivat sisältää maksavaurioita, munuaistoksisuutta, ihottumaa sekä vuorovaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Azolit voivat aiheuttaa merkittäviä CYP450-vuorovaikutuksia. Resistenssi on mahdollista; sienilajeilla voi kehittyä mutaatioita tai efflux-pumppujen toiminnan tehostumista. Profylaksiaa voidaan harkita korkean riskin potilaille immunosuppressiivisen hoidon aikana.