sienilajeilla

Sienilajeilla tarkoitetaan kaikkien sienikunnan yksittäisiä lajeja. Sienet muodostavat oman monimuotoisen eliökuntansa ja eroavat sekä kasveista että eläimistä. Ne ovat pääasiassa heterotrofisia, hankkivat ravintonsa hajottamalla kuollutta orgaanista ainesta tai muodostamalla symbioottisia suhteita kasveihin sekä toimivat joskus loispisteinä. Soluseinät koostuvat kitiinista.

Lajistoa luokitellaan sekä morfologian että molekyylitutkimuksen perusteella. Suurimpia pääryhmiä ovat Ascomycota ja Basidiomycota, mutta myös Zygomycota, Chytridiomota ja Glomeromycota ovat tärkeitä ryhmiä. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat Saccharomyces cerevisiae (hiiva) ja Pleurotus ostreatus (osteriensieni). Sienilajeja on lukemattomia, ja ne ovat sekä hajottajia että symbioottisia kumppaneita, sekä toisinaan loisia.

Elinkaari: Sienillä on sekä seksuaalinen että aseksuaalinen lisääntyminen. Seksuaalisessa lisääntymisessä itiöt syntyvät yleensä asci- tai basidium-rakenteissa; epäseksuaalisessa lisääntymisessä itiöt voivat muodostua konidioina tai rihman haaroissa.

Ekologia ja merkitys: Sienet kierrättävät ravinteita hajottajina ja muodostavat monia tärkeitä symbiooseja, kuten mykorritsoja, joiden avulla monet kasvit ottavat ravinteita maaperästä. Ihmisille sienet tarjoavat ruokaa, raaka-aineita tieteessä ja teollisuudessa sekä lääkinnällisiä ja bioteknisiä sovelluksia. Sienet ovat myös tutkimuksellisesti keskeisiä malle-eläimiä ja – organismien kehityksen tutkimuksessa.

Uhat: Luonnonvarojen häviäminen ja ilmastonmuutos voivat uhata sienien monimuotoisuutta, sillä muutokset elinympäristöissä vaikuttavat moniin lajeihin.