Monikkotapaisen

Monikkotapainen on suomalaisen kielitieteen käsite, jolla viitataan ryhmään sanoja tai taivutuksellisia malleja, joissa monikon muodostus noudattaa erityistä tapaa, joka eroaa yleisestä yksikkömuodosta. Termi esiintyy lähinnä akateemisessa kieliopissa ja korpusperustaisissa tutkimuksissa, eikä sitä käytetä perusarkikielessä.

Käyttö ja merkitys

Monikkotapaisen käsite liittyy nominalisen taivutuksen tutkimukseen ja tarkoittaa luokkaa, jossa monikon syntymismekanismit ovat erityisiä tai vaihtelevia. Eri tutkijat voivat korostaa erilaisia piirteitä: joillekin se tarkoittaa pääte- ja stemmimuutosten yhteispeliä, toisille taas sisäistä, muutosperusteista monikkoa ilman erillistä affiksointia. Tavoitteena on tarjota katsaus siitä, miten monikon muodostus voi poiketa toisistaan sekä yksikkö- että monikon muodoissa.

Esimerkit ja ilmiön luonne

Esimerkeissä monikon muodostuminen voidaan nähdä useammalla tavalla: osa sanoista saa päätteensä -t tai -et johonkin vartalomuunnokseen liittyen, kun taas toiset voivat ilmetä stemmin vaihteluna tai äänteellisessä muutosparissa. Näiden tapausten tarkoitus on kuvata yleisluontoisesti, millaisia vaihtoehtoja monikon muodostukselle suomalaisessa kielessä on.

Käytännön käyttö

Termiä käytetään pääasiassa tutkimuksellisissa yhteyksissä ja kieliperhe-/kantakielitutkimuksissa. Se ei ole virallinen, kaikenkattava luokitus eikä sitä sovelleta yksiselitteisesti kaikkiin sanoihin, vaan se toimii välineenä monikon muodostumisen vertailevassa analyysissä.