Mobiiliverkoista

Mobiiliverkoista käytetty termi tarkoittaa langattomia laajakaistaverkkoja, joita käytetään puheluihin, viestintään ja tiedonsiirtoon sekä liikkuessa että paikallaan. Verkon toiminta perustuu radioyhteyksiin, jotka yhdistävät päätelaitteet tukiasemiin ja edelleen ydinverkkoon. Mobiiliverkot ovat kehittyneet useiden vuosikymmenten aikana ja niitä toteutetaan kansainvälisillä standardeilla sekä kansallisilla lisenssitoimenpiteillä.

Teknologian kehitys: 2G (GSM, EDGE) tarjosi ensisijaisesti puhe- ja kevyt datapalvelut. 3G (UMTS, HSPA) lisäsi nopeuksia ja monipuolisempaata mobiilidataa. 4G/LTE toi huomattavat nopeudet ja IP-pohjaisen liikenteen. 5G/NR suurentaa kapasiteetin, pienentää latenssia ja tukee uusia sovelluksia, kuten teollisia palveluita ja reunalaskentaa.

Arkkitehtuuri: Mobiiliverkko jakautuu radioosiin (RAN) ja ydinverkkoon. Tukiasemat tarjoavat radioyhteyden käyttäjille, kun taas ydinverkko vastaa signaalin reitittämisestä, hallinnasta ja toimivuuden varmistamisesta. 4G-verkko käyttää EPC-ydinverkkoa ja 5G-verkko 5GC-ydinverkkoa. Verkon backhaul yhdistää tukiasemat keskuksiin ja edelleen internetiin. Kattavuutta parannetaan pienikokoisilla soluilla sekä taajuuskaistan laajentamisella.

Palvelut ja sovellukset: Mobiiliverkoissa tarjotaan puhelut, mobiilidata ja sovellustuki. VoLTE mahdollistaa puheen pakettiverkossa. IoT-sovelluksissa käytetään NB-IoT- ja LTE-M -tekniikoita. Roaming mahdollistaa palvelujen käytön muualla kuin omalla alueella.

Sääntely ja kehitys: Spektrin käyttöönotto ja lisenssikilpailu määrittelevät operaattoreiden toimintamahdollisuudet. Sääntelyt vaikuttavat esimerkiksi turvallisuuteen, yksityisyyteen ja verkkojen kehittämiseen sekä kansainvälinen yhteistyö ja standardoinnin noudattaminen.