Mittayksiköiden

Mittayksiköt ovat standardoituja suurusyksiköitä, joita käytetään mittauksissa ja mittaustulosten ilmaisemisessa. Ne mahdollistavat tulosten vertailun, toistettavuuden sekä yhteensopivuuden kansainvälisessä tutkimuksessa ja kaupankäynnissä. Mittayksiköiden luokitus jakautuu perusyksiköihin ja johdettuihin yksiköihin, sekä SI-järjestelmään, jonka kansainvälinen tuki ja määritelmät ovat etusijalla.

SI-järjestelmä (International System of Units) on yleisimmin käytetty mittayksikköjärjestelmä. Sen perusyksiköitä ovat metri (m), kilogramma (kg), sekunti (s), ampeeri (A), kelvin (K), mooli (mol) ja kandela (cd). Näistä ilmaisemme lukuisia fyysisiä suureita, kuten pituus, massa, ajan kulku sekä sähkö- ja lämpötilasäädöt. Johdettuja yksiköitä syntyy näiden perusyksiköiden perusteista, esimerkiksi newton (N = kg·m/s^2), joule (J = N·m = kg·m^2/s^2) ja pascal (Pa = N/m^2). SI:llä on myös useita suosittuja prefiksiä, kuten kilo-, mega-, milli-, mikro- ja nano-, joiden avulla suureita voidaan ilmaista sekä suuresti suurina että pieninä arvoina.

Määrittelyt ja muutokset: Vuonna 2019 SI-järjestelmän perusyksiköt määriteltiin osin fyysisten vakioiden kautta (esim. Planckin vakio, elektroni- varaus, Avogadro’n luku ja Boltzmannin vakio), ja metri määritellään valonnopeuden sekä sekunnin avulla. Tämä parantaa mittausten tarkkuutta ja jäljitettävyyttä. Henkilö- ja organisaatiotasolla mittayksiköiden käyttöä säätelevät sekä kansainväliset standardit että kansallinen lainsäädäntö sekä viranomaisten laatima kalibrointiohjeisto.

Yleisesti mittayksiköitä käytetään tieteessä, tekniikassa, teollisuudessa ja kaupankäynnissä, ja niiden tarkoituksena on mahdollistaa tarkka, vertailukelpoinen ja luotettava mittaustieto.