Mittaustoleranssit

Mittaustoleranssit ovat sallittuja poikkeamia, joita käytetään määrittämään, kuinka paljon mitatun arvon on poikettava suunnittelun tai piirustuksen nimellisarvosta. Ne mahdollistavat vaihtokelpoisuuden sekä valmistuksessa että laadunvarmistuksessa, jolloin osien yhteensopivuus säilyy, vaikka valmistuksessa esiintyisi pieniä poikkeamia.

Toleranssit määritellään nimellisarvon ympärille muodostetulla toleranssialueella, jonka ylä- ja alaraja kuvaavat suurimman sallitun poikkeaman. Esimerkiksi pituudelle 50,00 mm toleranssina voi olla ±0,05 mm, jolloin suurimmaksi sallituksi mitaksi muodostuu 50,05 mm ja pienimmäksi 49,95 mm. Toleranssit voidaan ilmoittaa suoraan piirustuksessa tai teknisessä määritelmässä; yleinen tapa on käyttää plus/miinus -merkintää tai spesifioida erikseen ylä- ja alaraja.

Mittaustoleranssit erottuvat toisaalta suunnittelun toleransseista ja toisaalta mittausvaiheen epävarmuudesta. Toleranssi on suunnittelun tai tuotteen vaatimus ja varmistaa yhteensopivuuden, kun taas mittausjärjestelmän epävarmuus kuvaa mittauksen tarkkuutta ja voidaan vaikuttaa siihen, miten tulokset tulkitaan.

Tyypillisesti mittaustoleranssit jaotellaan lineaarisiin, kulmisiin sekä geometrisiin toleransseihin. Geometriset toleranssit, joita säätelevät standardit kuten ISO 1101, määrittävät muodon, suoruuden, sijainnin ja kulman kaltaisia ominaisuuksia, kun taas lineaarialueita koskevat standardit kuten ISO 286 käsittelevät pituusmittojen toleransseja.

Käyttökohteita ovat mekaniikka, valmistus ja laadunvalvonta; mittaustoleranssit näkyvät usein teknisissä piirikaavioissa ja tuotemäärittelyissä varmistaen osien yhteensopivuuden ja toiminnan.