Mitigointikeinojen

Mitigointikeinojen käsite viittaa riskien hallinnassa käytettäviin toimenpiteisiin ja välineisiin, joiden tarkoituksena on vähentää haittoja, estää tapahtuman syntyminen tai nopeuttaa toipumista. Niitä sovelletaan erilaisilla toimintaympäristöillä, kuten ympäristönsuojelussa, ilmastopolitiikassa, turvallisuudessa, kyberturvallisuudessa sekä talous- ja riskienhallinnassa.

Mitigointikeinot voidaan jakaa erilaisiin luokkiin. Rakenteelliset (tai tekniset) toimenpiteet liittyvät suoraan maiseman, infrastruktuurin tai järjestelmien muokkaamiseen, esimerkiksi ilmastotoimissa energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvan energian lisääminen, turvallisuudessa fyysinen este ja suojatoimet, sekä kyberpuolustuksessa, kuten verkkojen eristys ja valvonta. Ei-rakenteelliset toimenpiteet taas koske toimintatapojen, sääntelyn ja organisaatiorakenteiden muutoksia, koulutusta sekä hätävalmiuksia.

Toimijoiden yleinen prosessi on riskinarvio, jonka perusteella valitaan kustannus-hyötysuhteiltaan järkevät toimenpiteet. Oikea tasapaino huomioi taloudelliset vaikutukset, sosiaaliset vaikutukset sekä oikeudelliset ja eettiset näkökulmat. Mitigointikeinoja voidaan käyttää sekä toiminnan ennaltaehkäisyyn että seurausten lieventämiseen, ja ne soveltuvat sekä julkiselle sektorille että yksityiselle sektorille. Hallinnolliset toimet sekä tekniset ratkaisut toimivat usein yhdessä, jotta riskit voidaan hallita kokonaisvaltaisesti.