Minäkäsitys

Minäkäsitys on yksilön kokonaisvaltainen kuva itsestään: mitä ominaisuuksia ja kykyjä hänellä on, millainen identiteetti hänellä on ja millaiset roolit hän kokee itselleen eri tilanteissa. Se muodostuu sekä kognitiivisista tiedoista omasta itsestään että affektiivisista tunteista sekä arvoista. Minäkäsitys on erottuva ilmiö, mutta läheisesti yhteydessä itsetuntoon, joka tarkoittaa arvottavaa arviota omasta arvosta ja kelvollisuudesta.

Minäkäsityksen ulottuvuuksia ovat muun muassa kognitiivinen osa (tietoa omista ominaisuuksista ja identiteeteistä), affektiivinen osa (tunnekokemukset, tyytyväisyys tai tyytymättömyys itseensä) sekä sosiaaliset roolit ja suhteet (esimerkiksi opiskelija, vanhempi, ammattilainen). Nämä ulottuvuudet nivoutuvat toisiinsa ja voivat muuttua elämänkaarena aikana, kun kokemukset ja ympäristö antavat uusia merkityksiä.

Kehitys alkaa varhaisesta lapsuudesta, jolloin vuorovaikutus vanhempien, perheen ja kulttuurin kanssa muovaa käsityksiä itsestä. Se kehittyy koulun, ystävyyssuhteiden, kriittisten elämänkokemusten sekä identiteetin etsimisen kautta, erityisesti nuoruudessa. Minäkäsityksen vahvuus eli sen selkeys ja yhdenmukaisuus vaikuttaa sopeutumiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin.

Kulttuuri ja yhteiskunnalliset odotukset muovaavat minkälaisen minäkäsityksen ihminen voi kehittää. Yksilökeskeisissä kulttuureissa korostuvat henkilökohtaiset ominaisuudet ja tavoitteet, kun taas kollektivistisissa kulttuureissa painottuvat ryhmän roolit ja suhteiden merkitys. Tutkimuksessa minäkäsitystä voidaan arvioida itsearviointikyselyin sekä erilaisten menetelmien yhdistelmällä.

Sovellukset ulottuvat koulutuksesta psykoterapiaan ja työelämään. Minäkäsityksen tukeminen voi parantaa motivaatiota, hyvinvointia ja sosiaalista toimintakykyä sekä auttaa yksilöä määrittämään tavoitteitaan ja kehittämään parempaa itsetuntemusta.