Minennominatiivipäätteen

Minennominatiivipäätteen on suomalaisen linguistiikan erikoistermi, jota käytetään kuvaamaan joidenkin -minen-sanojen nominatiivissa esiintyvää loppuilmauksia. Termi viittaa siihen, miten –minen-sanan nominaalimuodossa ei yleensä saa erillistä ilmaisua nominatiivin päättteenä, vaan nominatiivin loppu on usein näkymätön eli nolla.

Käyttö ja merkitys ovat kiistanalaisia. Joissakin kielitieteellisissä teksteissä minennominatiivipäätteellä viitataan nimenomaan tähän nollapäätteisyyteen: kun -minen-sanat käyvät nominatiivissa, ne eivät hanki erillistä -n,-ssa,-e:tä tai muuta näkyvää loppua. Tällöin termi auttaa erottamaan sanan itse pääosan, joka sisältää -minen-tyyppisen nominaalisen liitteen, ja nominatiivin varsinaisen loppuosan. Käytäntö ei kuitenkaan kuulu kaikkien standardiopetusten tai sanakirjojen vakiintuneeseen terminologiaan, ja termi on enimmäkseen erikois- tai oppikirjakäytössä.

Termi asettuu suhteeseen yleiseen nominatiivipäätteeseen sekä nollapäätteisiin. Se auttaa keskustelemaan siitä, milloin nominaalimuodon loppu voidaan katsoa olemattomaksi tai ei-erottuvaksi, toisin kuin muissa sanaluokissa ja taivutuksissa, joissa nominatiivin loppu näkyy selkeästi. Koska termi ei ole yleisesti vakiintunut, sitä käytetään varauksella ja kontekstin asiantuntija-tulkinnan mukaan.

Lisätietoja aiheesta löytyy yleisestä suomen kielen taivutuksesta, nominalisoinnista ja nimitapaaisten kielioppien selityksistä. Näihin liittyvät käsitteet kuten nominatiivinen muoto, nollapääte ja -minen-sanojen taivutus ovat relevantteja samoissa keskusteluissa.

---