Miellyttävyyden

Miellyttävyyden käsite kuvaa hyvänolon ja miellyttävän kokemuksen laatua. Se viittaa kykyyn kokea jokin olotila, ilmiö tai ympäristö miellyttävänä tai toivottavana. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä puheessa että tieteellisissä yhteyksissä, joissa arviointi perustuu subjektiiviseen kokemukseen mutta voi heijastaa ympäristötekijöiden yleisiä laadullisia piirteitä.

Etymologisesti sana muodostuu adjektiivista miellyttävä sekä nounisesta -vyys-päätteestä; genitivimuoto "miellyttävyyden" tarkoittaa "the pleasantness of". Suuret merkitykset ovat kehittyneet sekä kielellisessä että kulttuurisessa kontekstissa, ja termi liittyy usein vertailujen, arviointien sekä kuvausten rajapintaan.

Käyttökonteksteja ovat estetiikka, psykologia, suunnittelu ja markkinointi. Miellyttävyyden kokemus voi ilmetä esimerkiksi arkkitehtuurissa, sisustuksessa, väreissä, äänimaailmassa, tuotesuunnittelussa tai musiikissa. Koska miellyttyvyys on pitkälti subjektiivista, siihen vaikuttavat yksilölliset mieltymykset, kulttuurinen tausta, tilanne ja konteksti sekä odotukset.

Käytännön huomioita on, että miellyttävä kokemus ei aina ole samankaltainen kuin toiminnallinen tai utilitaristinen arvo. Miellyttävyyden tutkimuksessa korostuvat sekä havainnot että tunteet, ja sen ymmärtäminen vaatii moniäänistä lähestymistapaa, jossa huomioidaan sekä yksilölliset erot että yhteisölliset normit.

Katso myös: miellyttäväisyys, esteettisyys, hedoniikka.