äänimaailmassa

Äänimaailmassa tarkoitetaan paikan kuultavaa ympäristöä: sen kokonaisääniä ja kuuntelukokemusta, joka on sidoksissa aikaan ja paikkaan. Se sisältää sekä luonnonääniä että ihmis- ja konetehosteita, kuten lintujen laulu, tuulen kahina, liikenne, puhe sekä musiikki. Äänimaailma voidaan nähdä sekä ympäristön akustisena piirteenä että kulttuurisena ilmiönä, joka muokkaa tilan tuntua, muistuttaa paikan historiasta ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen sekä hyvinvointiin.

Käsitteen tausta liittyy akustiseen ekologiaan ja äänimaiseman tutkimukseen. 1960–1970-luvuilla R. Murray Schafer ja hänen seuraajansa kehittivät käsitteen äänimaisema (soundscape) ja nostivat esiin sen, miten yhteiskunta suhtautuu meluun ja miten äänet voivat rikastuttaa kokemusta sekä edistää hiljaisuuden säilymistä. Suomessa äänimaailman tai äänimaiseman tutkimus ja taiteellinen työstö ovat liittyneet sekä akustisiin että kulttuurisiin tutkimuksiin, tilan kokemukseen ja yhteisöllisyyteen.

Metodit äänimaailman tutkimuksessa sisältävät kenttääänitteiden keräämisen, äänikävelyt, ääniatlas- ja kartoitusmenetelmät sekä kuulon ja kokemuksen analysoinnin. Näiden avulla voidaan kuvata, miten eri äänilajit ja aikapainotukset muodostavat paikallisen äänimaiseman rakenteen.

Sovellukset kattavat kaupunkisuunnittelun, melunhallinnan, julkiset tilat ja tapahtumien äänisuunnittelun sekä media-, elokuva- ja musiikkituotannot. Äänimaailman tutkimus ja käytäntö korostavat kuuntelutaitoja, ympäristön laadun ja hyvinvoinnin ymmärtämistä sekä kulttuurisen merkityksen kartoittamista.