Mielialahäiriöihin

Mielialahäiriöt ovat psykiatrisia sairauksia, joissa mielialan säätely poikkeaa normaalista. Ne voivat ilmetä toistuvina masennusjaksoina sekä vaiheina, jolloin mieliala on koholla ja energiaa on runsaasti (manian tai hypomanian jaksot), sekä näiden tilojen vaihteluina. Mielialahäiriöt heikentävät usein unta, ruokahalua, keskittymiskykyä sekä työhön ja ihmissuhteisiin liittyvää toimintakykyä.

Yleisimmät muodot ovat masennushäiriöt (masennus), kaksisuuntainen mielialahäiriö I ja II sekä dystyyminen häiriö ja cyclothymia. Vähemmän yleisiä ovat esimerkiksi schizoaffektio ja muut moodiin liittyvät tilat. Hoitomuotoja on sekä psykoterapiaa että lääkitystä, ja hoito räätälöidään yksilöllisesti.

Oireet riippuvat muodosta. Masennusjaksossa vallitsee alakuloisuus, kiinnostuksen ja ilon menettäminen, väsymys, unihäiriöt sekä ruokahalun muutokset. Mania- ja hypomaniajaksoissa esiintyy kohonnut mieliala, lisääntynyt energia, puheen kiihkeys, vähentynyt tarve unelle ja impulsiivinen käyttäytyminen. Sekä masennus- että mielialan kohoamisen jaksot voivat vaikuttaa ihmissuhteisiin, työhön ja arjen toimintoihin.

Syyt ovat monimutkaisia: geneettinen alttius, neurobiologiset tekijät sekä ympäristötekijät kuten stressi ja trauma. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja kansainvälisiin kriteereihin (DSM-5/ICD-11).

Hoito on yksilöllinen ja voi sisältää psykoterapiaa (esim. kognitiivista terapiaa), lääkitystä (masennuslääkkeet, mielialan stabiloivat aineet kuten litium sekä joissakin tapauksissa antipsykootit) sekä elämäntapaohjausta. Vakavammissa tapauksissa voidaan harkita sähköhoitoa.

Ennuste vaihtelee: jotkut toipuvat täysin, toiset tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa. Varhainen hoito parantaa tuloksia ja vähentää uusiutumisen riskiä.