Micronutrienteiksi

Micronutrienteiksi (mikroravintoaineiksi) viitataan ravintoaineisiin, joita keho tarvitsee pieninä määrinä mutta jotka ovat välttämättömiä normaalille kasvulle, kehitykselle ja terveyden ylläpidolle. Niiden rooli on usein entsyymitoiminnan, hapetuksen, immuunipuolustuksen sekä aineiden kuljettamisen ja ei-energeettisen aineenvaihdunnan säätelyssä. Microravintoaineet erottuvat makroravintoaineista siinä, että niiden päivittäinen tarve on huomattavasti pienempi, mutta puutos tai liikasaanti voi aiheuttaa merkittäviä terveysvaikutuksia.

Micronutrientit jakautuvat kahteen pääkategoriaan: vitamiineihin ja hivenaineisiin (trace elements). Vitamiineja ovat esimerkiksi A-, C-, D-, E- ja K-vitamiinit sekä B-ryhmän vitamiinit (riippuen virallisesta listasta). Hivenaineita ovat rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi, seleeni, kromi ja molybdeeni. Näiden yhdisteet toimivat usein entsyymien kofaktoreina, vaikuttavat kollageenin muodostukseen, kilpirauhasen toimintaan, veren hapenkuljetukseen ja moniin muihin fysiologisiin prosesseihin.

Monipuolinen ruokavalio täyttää suurimman osan päivittäisistä micronutrienttitarpeista. Hyviä lähteitä ovat vihannekset, hedelmät, täysjyväviljat, palkokasvit, lihavalmisteet, kala, kananmunat, maitotuotteet sekä pähkinät ja siemenet. Joillekin väestöryhmille saatetaan tarvita täydennystä (esim. jodi, rauta, D-vitamiini), mutta liiallinen saanti voi olla haitallista. Puutoksista tai ylikuormituksesta kärsivien tilojen tunnistaminen ja ravitsemushoito vaativat usein terveydenhuollon ammattilaisen arviointia.