Merikalastuksessa

Merikalastus viittaa kalastukseen, joka tapahtuu meren vesissä, mukaan lukien rannikko- ja avomeren alueet. Se kattaa kaupallisen, pienimuotoisen sekä vapaaehtoisen kalastuksen. Merikalastuksen kohteina ovat pääosin kalat, mutta myös äyriäiset ja joskus simpukat sekä muut merieläimet. Menetelmät ja pyydysten rakenne vaihtelevat alueittain, syvyyksien mukaan sekä kohdelajien mukaan.

Merikalastuksessa käytetään useita pyydysmuotoja. Yleisimmät ovat troolikalastus, pitkäsiimakalastus sekä verkkopyynti. Rannikkoseudulla käytetään lisäksi katiska- ja pienpyydyksiä sekä käsityökäyttöisiä välineitä. Valittu menetelmä riippuu kohdelajeista, pohjasta, syvyydestä sekä sääolosuhteista. Kalastus voi aiheuttaa sivusaalista ja ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi sivusaaliiden hallinta ja seurantatiedon kerääminen ovat keskeisiä.

Kalastusta säädellään kiintiöillä, lupajärjestelmillä sekä teknisillä rajoituksilla, kuten verkojen koolla ja kalastuskausilla. Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) sekä kansainväliset sopimukset määrittelevät saalisrajat, raportointivelvoitteet ja suojelualueet. Tavoitteena on varmistaa kalakantojen kestävä käyttö sekä turvata ihmisten toimeentulo ja meren ekosysteemien tilaa.

Merikalastus on tärkeä osa monien rannikkoyhteisöjen taloutta ja ruokaturvaa. Se luo työpaikkoja sekä arvoketjuja ruokatuotannosta vientiin. Kestävän hallinnan ja seurantamenetelmien kehittäminen pyrkii vähentämään ympäristövaikutuksia ja turvaamaan kalakantojen elinkelpoisuuden tuleville sukupolville.