Matriksivaikutusten

Matriksivaikutusten käsite viittaa näytteen matriisin, kuten biologisen nesteen, elintarvikkeen tai ympäristön muiden aineiden, vaikutukseen analyysin tuloksiin. Ne voivat vaikuttaa signaaliin, tunnistettaviin pitoisuuksiin tai mittausmenetelmän tarkkuuteen ilman, että analyytin pitoisuus muuttuu.

Pääasialliset mekanismit liittyvät erityisesti ionisointiin ja analyysin detektioon. Esimerkiksi LC-MS-massaspektrometriassa matriisin komponentit voivat heikentää tai voimistaa ionisointia, mikä johtaa ionisuppressioniin tai -enhancementiin. Myös näytteen esikäsittely, erottelu ja lisäaineet voivat muuttaa analyytin saatavuutta.

Matriksivaikutukset voivat heikentää kvantitatiivisen analyysin luotettavuutta, aiheuttaa systemaattisia harhoja pitoisuuksien arvoihin sekä heikentää toistettavuutta ja tarkkuutta. Riski on erityisen suuri matriisilähtöisessä mittauksessa, jossa näyte sisältää paljon ei-analyytteja aineita, jotka ovat samanlaisia kuin analyysi kohteena.

Matriksivaikutusten vähentämiseksi ja hallitsemiseksi käytetään useita keinoja. Näitä ovat näytteen puhdistus ja esikäsittely (esimerkiksi SPE tai proteiinipäätellään), parempi chromatografinen erotus, sisäiset standardit ( mielellään isotopologisesti merkittyjä), matriisikohtainen kalibrointi tai standardin lisäys matriisiin, matriisitunnistettu kalibrointi sekä näytteen laimennus. Lisäksi voidaan käyttää standardilisäystietä (standard addition) tai calibrointi matriisin mukaan (matrix-matched calibration).

Matriksivaikutusten arviointi voidaan tehdä mittaamalla signaalin matriisi- ja liuoksen välillä (matrix factor) sekä IS-normalisoidulla matriisitekijällä. Näitä voidaan soveltaa sekä LC-MS/MS- että GC-MS-analyyseihin sekä joihinkin immunoanalyyseihin.