Matalahiiliteräksiä

Matalahiiliteräksiä ovat teräslajeja, joiden hiilipitoisuus on matala, tyypillisesti noin 0,05–0,25 prosenttia massasta. Tämän piirteen vuoksi niillä on hyvä muokkautuvuus, hyvä hitsattavuus ja hyvä työstettvyys, mutta ne eivät ole yhtä lujaa tai kovia kuin korkeahiiliteräkset. Matalahiiliteräkset ovat yleisimmin käytettyjä terästuotteita monissa rakenteellisissa ja valmistusteknisissä sovelluksissa.

Koostumus ja valmistus

Pääaines on rauta, johon hiilen osuus pidetään alhaisena. Lisäksi teräksissä on pienempiä määriä muita seosaineita, kuten mangaania (Mn), yleensä noin 0,3–1,0 prosenttia, sekä usein hyvin pieniä määriä piitä (P) ja rikkihappoa (S) rajoitetusti. Seosaineiden tasapaino pyritään pitämään siten, että muovattavuus ja hitsattavuus säilyvät. Matalahiiliteräksiä voidaan valmistaa sekä kuumapuristelun että kylmävalssauksen kautta; usein niitä käsitellään annealoinnilla tai normalisoimalla parempaa muovautuvuutta ja tasaisuutta varten.

Ominaisuudet ja sovellukset

Matalahiiliterästen etuja ovat korkea muovattavuus, hyvä hitsattavuus ja kohtuullinen työstöominaisuus. Niiden lujuus ja kovuus ovat matalampia kuin korkeahiiliterästen, minkä vuoksi ne soveltuvat hyvin massiivisiin rakenteisiin ja osiin, joissa ei vaadita erityistä kulutuskestävyyttä. Rajoituksia ovat alhainen kova- ja kulutuskestävyys sekä heikompi vastustus korroosiolle ilman lisäpinnoitteita. Käyttöalueita ovat rakennusteollisuuden runkolistat ja teräsrakenteet, autoteollisuuden kori- ja keskikappaleet, kodinkoneet sekä monissa kuluttajatuotteissa hyödynnettävät levy- ja putkiosat.

Vertailu

Matalahiiliteräkset eroavat korkeahiiliteräksistä sekä erityisistä terästuotteista siinä, että niiden pääkorostus on muokattavuudessa ja hitsattavuudessa, ei korkeissa lujuus- tai kulutuspäämäärissä. Ne muodostavat suurimman osan yleisistä rakenneteräksistä ja ovat keskeinen osa monia teollisuudenaloja.