muovautuvuutta

Muovautuvuus tarkoittaa kykyä muuttua muodosta toiseen tai sopeutua uusiin olosuhteisiin. Termi kattaa sekä fyysiset että abstraktit ilmiöt sekä materiaaleissa että elämän ja yhteiskuntien näkökulmissa. Muovautuvuus syntyy erilaisten tekijöiden vuorovaikutuksesta: ulkoiset voimat, ympäristö, oppiminen ja suunnittelu voivat ohjata järjestelmien muotoutumista.

Materiaalitieteessä muovautuvuus kuvaa plastista deformoituvuutta: kun materiaali ylittää lujuuden rajan, se muuttaa muotoaan pysyvästi ja säilyttää uuden rakenteensa. Tämä ero elastiseen muodonmuutokseen, joka palautuu kuormituksen purkautuessa. Muovautuvuutta säätelevät lämpötila, koostumus ja kuormitusnopeus; vaikutuksia ovat muotoiltavuus, työstettävyys ja kestävyys.

Biologiassa ja neurotieteissä muovautuvuus viittaa kykyyn muokata rakennetta tai toimintaa ympäristön vaikutuksesta. Aivojen plastisiteetti mahdollistaa uusien yhteyksien muodostumisen ja vanhojen vahvistumisen oppimisen ja vammojen jälkeen. Kehittyvässä organismissa muovautuvuus ilmentää sopeutumista ympäristöön sekä geneettistä ohjelmaa.

Ekologiassa ja evoluutiossa puhutaan fenotyyppisestä muovautuvuudesta: yksilö voi ilmentää erilaisia ominaisuuksia ympäristön mukaan ilman geneettisiä muutoksia.

Muovautuvuutta pidetään usein resilienssin ja joustavuuden osatekijänä. Yhteiskunnissa ja teknologiassa siitä pyritään edistämään suunnittelulla, koulutuksella ja joustavilla toimintamalleilla. Rajoitteina ovat kustannukset, riskit ja nekin rajat: muovautuvuus ei tarkoita loputonta sopeutumista eikä voi estää kielteisiä vaikutuksia.