Marginalisaatiota

Marginalisaatio tarkoittaa prosessia, jossa tietyt yksilöt tai ryhmät asettuvat yhteiskunnan reunoille ja heidän oikeutensa, resurssinsa sekä vaikutusvaltansa heikkenevät. Se on sekä rakenteellista että kulttuurista; osin normit, lait ja käytännöt sulkevat pois, osin stigma ja ennakkoluulot kohdentuvat tietyille identiteeteille. Marginalisaatio voidaan jäsentää useisiin ulottuvuuksiin, kuten taloudelliseen, koulutukselliseen, poliittiseen ja kulttuuriseen.

Se ilmenee erityisesti koulutuksessa, työmarkkinoilla, terveydenhuollossa sekä asuinalueiden elinoloissa, oikeudellisessa asemassa ja mediakuvastossa. Rakenteelliset tekijät, kuten tuloluokkien erot, alueellinen eriytyminen sekä koulutuksen ja työmarkkinoiden esteet, sekä kulttuuriset normit ja stigma voivat johtaa yksilöiden tai ryhmien osallistumisen kaventumiseen. Käytännössä marginalisaatio voi näkyä koulutuksen keskeyttämisenä, epävarmana työllisyytenä, heikentyneenä pääsyä terveydenhuoltoon tai vähäisenä osallistumisena politiikkaan ja yhteiskunnan toimintoihin.

Toimia marginalisaation vähentämiseksi ovat inkluusion politiikat, saavutettavuuden parantaminen, kielellisten ja kulttuuristen tarpeiden huomioiminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen. Tutkimuksessa ja hallinnossa käytetään mittareita kuten osallisuus sekä köyhyyden- ja syrjäytymisen tasot sekä koulutuksen ja terveyden indikaattorit. Haasteita ovat resurssien kohdentaminen tehokkaasti, institutionaalisten rakenteiden purkaminen ja pitkäjänteisen asenteiden muokkaaminen.