Marginaalikustannus

Marginaalikustannus on talouden käsite, joka kuvaa lisäyksen aiheuttamaa kokonaiskustannusten kasvua, kun tuotettavaa määrää kasvatetaan yhdellä yksiköllä. Matematiikassa marginal cost määritellään MC = ΔTC/ΔQ, jossa TC on kokonaiskustannus ja Q tuotettu määrä. Näin MC on käytännössä viimeisen tuotetun yksikön kustannus ja se riippuu tuotannon tasosta: muuttuvat kustannukset muuttuvat usein epälineaarisesti, minkä vuoksi MC-käyrä on lyhyellä aikavälillä tavallisesti nouseva. Kiinteät kustannukset eivät vaikuta MC:hen suoraan, koska ne eivät muutu tuotannon lisäyksen mukana.

MC-käyrän muoto ja liikkeet riippuvat tuotantoprosessin tehokkuudesta ja panostusvaihtoehdoista. Yleensä marginal cost nousee, kun tuotanto kasvaa ja rajatuotokset heikkenevät, mikä heijastaa diminishing returns -ilmiötä. Poikkeuksia voi esiintyä, esimerkiksi alkupään investointeja tai kiinteiden kustannusten vaiheittaista siirtymistä, joka voi hetkellisesti laskea MC:n tason.

Yritysten päätöksenteko ja markkinatilanteet liittyvät läheisesti MC:n rooliin. Täydellisen kilpailun markkinoilla voitto maksimoidaan tuottamalla siihen pisteeseen, jossa rajatuotto MR on yhtä suuri kuin rajakustannus MC. Hinta P ohjaa tätä päätöstä: jos P > MC, tuotantoa tulisi lisätä; jos P < MC, tuotantoa tulisi vähentää. Pitkällä aikavälillä hinta asettuu usein MC:n tasolle, ja yrityksen tarjonta muodostuu MC-käyrän siitä osasta, joka on korkeintaan yli keskimääräisen muuttuvan kustannuksen (AVC).

Marginaalikustannusta käytetään työnjaon, tuotannonanalyysin ja hinnanmuodostuksen työkaluina, sekä laajemmissa kustannus- ja hyötyanalyysissä. Se on keskeinen käsite sekä yritys- että markkinatasolla.