Maniajaksot

Maniajaksot ovat maniaa ilmentäviä jaksoja, jotka kuuluvat bipolaariseen häiriöön. Mania tarkoittaa poikkeuksellisen kohonnutta tai kiihtynyttä mielialaa sekä lisääntynyttä energian tarvetta, usein myös kiihtynyttä puhetta ja toimintaa. Mania eroaa hypomaanisista jaksoista siten, että mania aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä tai psyykkistä kärsimystä, ja siihen voi liittyä psykoottisia oireita; hypomania ei yleensä aiheuta samaa haittaa eikä psykoottisia oireita. Manialle voi liittyä psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja tai hallusinaatioita, erityisesti vakavammissa tapauksissa.

Oireisiin kuuluu vähintään kolme seuraavista: suurentunut itsetunto tai grandioottiset uskomukset, vähentynyt unen tarve, paineinen tai nopea puhe, ajatusten juoksu, helposti häiriintyvyys, lisääntynyt tavoitteellinen toiminta tai motorinen levottomuus sekä riskikäyttäytyminen. Jakso kestää yleensä vähintään viikon, tai lyhyemmässä ajassa, jos potilas tarvitsee sairaalahoitoa. Mania aiheuttaa merkittävää haittaa sosiaalisessa tai ammatillisessa elämässä ja voi vaatia akuutin hoidon.

Hoito yhdistää lääkehoidon ja psykososiaaliset tukitoimet. Lääkityksessä käytetään tavallisesti mielialaa stabiloivia kuten litiumia tai valproaattia sekä atypisia antipsykoottilääkkeitä (esim. quetiapine, olantsapiini, risperidon). Joissakin tapauksissa voidaan tarvita yhdistelmähoitoa. Pitkäaikaisessa hoidossa pyritään estämään uusintajaksoja ja ylläpitämään toimintakykyä. Ennuste on yksilöllinen, mutta oikea-aikainen hoito pienentää relapse- ja toipumisen ennustetta rikastavien riskien määrää; varhainen hoito parantaa toipumisennustetta.

Epidemiologia: Bipolaarinen I -häiriö ilmenee yleensä nuorena aikuisena. Maniaa esiintyy väestössä arviolta noin 0,6–1 prosentilla elinikäisestä kantamisesta.