Maisemallisuutta

Maisemallisuutta tarkoittaa maiseman estetillistä laatua, jolla on kyky kiehtoa, vaikuttaa tai herättää tietynlainen mielentila. Se viittaa sekä todellisen ympäristön kokemukseen että sen kuvalliseen esittämiseen taiteen, valokuvauksen, elokuvan ja kirjallisuuden yhteydessä. Maisemallisuus voidaan ymmärtää sekä paikan visuaalisena olemuksena että tunneperäisenä vaikutelmana, jonka ympäristö synnyttää havaitsijassa.

Kielisessä mielessä sana muodostuu sanoista maisema and -llisuus, jotka yhdessä muodostavat abstraktin ominaisuuden kuvaamaan “maisen” tai scenisen laadun olemusta. Formi voidaan kääntää suomeksi lähinnä “landscape-ness” tai “scenicity” vastaavaksi käsitteeksi, ja sen käyttö on yleistä kulttuurintutkimuksessa, taidehistoriassa sekä visuaalisen kulttuurin keskustelussa.

Maisemallisuutta käsitellään eri alojen kontekstissa. Taidehistoriassa se liittyy painotuksiin luonnonmukaisuudesta, dramaattisuudesta tai kansallismaiseman korostamisesta; nykyaikaisemassa visuaalisessa kulttuurissa se voi kuvata kuvan tai paikan kokonaisuutta, jossa valo, värit, sääolosuhteet ja sommittelu luovat tietyn tunnelman. Valokuvauksessa ja elokuvassa maisemallisuus hahmottaa, miten sommittelun avulla syntyy paikan tunnetta ja kertomuksellista voimaa. Turismissa termi voi viitata alueen luontomatkailulliseen vetovoimaan ja maiseman tarjottamaan elämykseen.

Keskeisiä tekijöitä maisemallisuudessa ovat valo ja sen laatu, ilman- ja sään vaihtelut, värimaailma, koostumus, mittasuhteet sekä syvyysvaikutelmat. Nämä elementit yhdessä määrittävät, miten vahvasti maisema koetaan sceniseksi ja merkitykselliseksi.

Lisäksi aihe liittyy laajemmin maisemaromaan, estetiikkaan ja maisemasuunnitteluun. Lisätietoa löytyy aihepiireistä kuten maisema-, taide-, ja kuvataidesuuntauksien keskusteluista sekä tutkimuksista, joissa tarkastellaan, miten ympäristön visuaalinen ilmaisu muokkaa katsojan kokemusta.