syvyysvaikutelmat

Syvyysvaikutelmat ovat visuaalisia ominaisuuksia, joiden avulla kaksiulotteinen kuva tai kohtaus saa vaikutelman kolmiulotteisesta tilasta. Niitä syntyy, kun aivot tulkitsevat havaintoja käytettävissä olevien vihjeiden perusteella ja arvioivat etäisyyksiä sekä syvyyttä. Syvyysvaikutelmat ovat tärkeitä sekä taiteessa ja suunnittelussa että päivittäisessä näköhavaintossa, ja niitä hyödynnetään laajasti valokuvauksessa, elokuvanteossa, tietokonegrafiikassa sekä virtuaalitodellisuudessa.

Viitteet jaotellaan pääasiassa kahteen ryhmään: monokulaarisiin viitteisiin, jotka toimivat yhden silmän avulla, sekä binokulaarisiin viitteisiin, jotka perustuvat sekä silmien yhteistoimintaan. Monokulaariset viitteet sisältävät peittymisen (toinen esine peittää toisen), suhteellisen koon, tekstuurin harvenemisen, lineaarisen perspektiivin ja varjostuksen sekä liikemuutoksen aiheuttaman parallaxin. Binokulaariset viitteet puolestaan syntyvät kahden silmän näkemästä pienestä erosta kuvan muodostuksessa, ja aivot yhdistävät ne kolmiulotteiseksi tulkinnaksi.

Syvyysvaikutelmia voidaan pitää sekä taiteellisesti suunnattuina harhoina että käytännön havaintoina tilan hahmottamisen helpottamiseksi. Ne ovat keskeisiä taide- ja mediatuotannossa sekä tietokonegrafiikassa ja virtuaalitodellisuudessa, missä syvyys on olennaista kokemuksen kannalta. Tutkimuksessa on tarkasteltu illuusioita kuten Ponzo- ja Müller-Lyer -illuusioita, jotka hyödyntävät syvyysviitteitä ja voivat johtaa virheisiin syvyysarvioissa.