Maanparannusaineet

Maanparannusaineet ovat maaperään lisättäviä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa maaperän fyysisiä, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia. Niiden avulla voidaan muuttaa maan rakennetta, veden läpäisevyyttä ja veden pidättämiskykyä sekä lisätä ravinteiden saatavuutta. Ne voivat myös vaikuttaa maaperän pH-arvoon sekä siten ravinteiden happamuus- ja suolatasapainoon.

Pääryhmät ja esimerkit. Mineraalipohjaiset maanparannusaineet kattavat kalkin (CaCO3), dolomiitin (CaMg(CO3)2) sekä kipsin (CaSO4). Kalkki ja dolomiitti kohottavat käytännössä pH:ta ja parantavat kalsium- sekä magnesiumin saantia, kun taas kipsi voi parantaa rakennetta sekä antaa kalsiumia ja sulfaatteja ja auttaa tietyissä savi- ja suolaprofiileissa. Orgaaniset maanparannusaineet kuten komposti, humus sekä biohiili (biochar) lisäävät maan kuitua, parantavat veden pidättämiskykyä sekä mikrobiologista aktiivisuutta ja voivat pidentää ravinteiden pidättyvyyttä.

Käyttö ja vaikutukset. Maanparannusaineiden suunnittelussa korostetaan maaperätestausta: annostus, ajoitus ja riittämätön käytön vaikutukset riippuvat maan tyypistä, pH:sta sekä käytettävästä aineesta. Vaikutukset voivat ilmetä nopeasti joillakin aineilla tai pitkällä aikavälillä toisilla. Maanparannusaineita voidaan käyttää yksittäisinä aineina tai seoksina kasvukausien tarpeiden mukaan.

Riski- ja sääntelynäkökohdat. Liiallinen käyttö voi aiheuttaa ravinteiden huuhtoutumista, suolatasapainon muutoksia tai ympäristövaikutuksia. Useimmat maanparannusaineet ovat säädeltyjä ja niiden valinta sekä käyttö perustuvat maatalouden suosituksiin sekä paikallisiin ympäristömääräyksiin. Tuotteen laadunvarmistus ja oikea soveltaminen ovat olennaisia.