Maaliikenne

Maaliikenne tarkoittaa tavaroiden kuljettamista maan sisäisesti maanteitse ja/tai rautateitse sekä näiden kuljetusmuotojen yhdistelmiä. Se kattaa sekä yksittäiset toimitukset että monivaiheiset, intermodaaliset ketjut, joissa tavaroita siirretään eri kuljetusmuotojen välillä, esimerkiksi kontin siirtäminen junasta kuorma-autoon. Maaliikenne muodostaa logistisen ketjun toisiinsa linkittyneistä toimista, varastoinnista ja jakelusta tuotteen loppukäyttäjälle saakka.

Keskeisimmät maaliikenteen muodot ovat maantiekuljetukset, joissa tavarat kuljetetaan kuorma-autoilla tai jakeluajoneuvoilla, sekä rautatiekulkutukset, joissa tavara kulkee yleensä suuria määriä pitkiä matkoja raiteilla. Intermodaalikuljetukset hyödyntävät sekä raide- että maantiekuljetuksia ja standardisoituja kontteja tai vaunuvaunujärjestelmiä, mikä voi tehostaa logistiikkaa ja pienentää kokonaislogistiikkakustannuksia.

Sääntely ja vaikutukset ympäristöön sekä talouteen ovat olennaisia maaliikenteessä. EU:n ja kansallisen lainsäädännön tavoitteena on turvallisuus, liikenneturvallisuus sekä kilpailun turvaaminen, mutta myös päästöjen vähentäminen ja energiatehokkuuden parantaminen. Päästöjen vähentäminen on keskeinen politiikan painopiste, mikä kannustaa siirtämään liikennettä vähemmän päästölähteille, lisäämään raideliikenteen osuutta ja edistämään sähköistystä sekä biopolttoaineiden ja muun uusiutuvan energian käyttöä.

Haasteet ja kehityssuunnat liittyvät muun muassa infrastruktuurin kapasiteettiin, työvoiman saatavuuteen, polttoainekustannuksiin sekä digitalisaatioon. Edelleen yleistyvät lähetys- ja toimitusnopeudet, reaaliaikainen seuranta sekä optimoidut reitit parantavat tehokkuutta, kun taas ympäristövaatimukset ajavat investointeja puhtaampiin kuljetusratkaisuihin ja energiatehokkaampiin ajoneuvoihin.