MRIkuvausta

MRI-kuvaus on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää vahvaa magneettikenttää ja radioaaltoja kehon pehmeiden kudosten yksityiskohtaiseen kuvaamiseen. Menetelmä perustuu veden protonien magnetoitumiseen; kun potilaalle annetaan RF-pulssi, protonit siirtyvät pois magneettisesta tasapainosta ja palautuvat, jolloin ne lähettävät signaalia. Vastaanottimet keräävät signaalin ja tietokone rekonstruoi siitä kuvat, usein monissa leikkeissä ja projektioissa.

MRI-hoito käyttää erilaisia kuvantamissekvensseja, kuten T1- ja T2-painotteisia kuvia sekä diffuusiokuvantamista (DWI). Gadolinium-pohjaiset varjoaineet voivat parantaa kuvaa verisuonten, kasvainten tai tulehdusten alueilla; varjoaineen käytöstä päätetään potilaan tilan ja munuaistoiminnan perusteella.

Käyttökohteet: MRI soveltuu erityisesti pehmeiden kudosten tutkimiseen. Aivojen ja selkäytimen sairauksien lisäksi se on hyödyllinen tuki- ja liikuntaelinten, vatsan, lantion, sydämen ja verisuonten kuvantamisessa sekä kasvainten arvioinnissa.

Käytännön kulku ja turvallisuus: Kuvaus tapahtuu makaavassa asennossa; potilasta pyritään pitämään liikkumattomana. Tutkimukseen liittyy melu ja paineen tunne magneettikentässä. Metalliesineet ja ei-MR-yhteensopivat implantaatit voivat estää tutkimuksen tai olla vaarallisia. Varjoaineen mahdolliset haitat ovat harvinaisia, mutta voivat ilmetä allergisina reaktioina tai munuaisten toimintaan liittyvinä riskeinä.

Hyödyt ja rajoitukset: MRI tarjoaa erinomaista pehmeiden kudosten kontrastia eikä ionisoivaa säteilyä, mutta tutkimus on kallis, aikaa vievä ja altistaa liikuttelulle sekä teknisille artefakteille.