Läpäisykykeneä

Läpäisykykeneä on termi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän tai materiaalin ominaisuutta, joka määrittää, kuinka helposti läpäisy tapahtuu erilaisten ilmiöiden, kuten aineiden, energian tai tietojen, suhteen. Koska termi ei ole vakiintunut osa standardia teknistä kieltä, sitä käytetään lähinnä kuvailevissa yhteyksissä materiaali- ja energiatekniikan sekä tieteisfiktion teksteissä.

Läpäisykykeneä muodostuu sanoista läpäisy ja kyky, ja sitä käytetään neologisena ilmaisuna kuvaamaan potentiaalista tai mitattavaa vastustuskyvyn ylittymistä tai sen puuttumista. Termi viittaa usein siihen, kuinka suuri osa läpäistystä onnistuu tietyissä olosuhteissa.

Fyysisesti läpäisykykeneä riippuu tekijöistä, kuten rakenteen paksuudesta, suunnasta, taustasta sekä ilmiöstä, jota tarkastellaan. Se voi viitata valon, säteilyn, äänen, kaasujen tai sähkömagneettisten aaltojen kantautuvuuteen tai muihin hiukkasten siirtymiin.

Mittauksissa käytetään käsitteitä kuten läpäisykerroin, transmittanssi ja vaimennuskerroin. Kullekin ilmiölle sovelletaan sopivaa matemaattista mallia: optiikassa Beer-Lambertin lain kaltainen kuvaus, akustiikassa ja radiotekniikassa eritahtinen vaimennus, ja diffuusion tapauksessa Fickin lait.

Käyttöalueita ovat rakennus- ja materiaalitekniikka, säteilysuojaus, eristys sekä suodatin- ja kalvotekniikat. Termi esiintyy myös tieteisfiktiivisissä teksteissä, joissa korostetaan läpäisevyyden poikkeuksellisuutta.