Lämpötilansäätelymekanismit
Lämpötilansäätelymekanismit viittaavat biologisiin tai teknisiin prosesseihin, joilla ylläpidetään tiettyä lämpötilaa. Ihmisillä ja muilla homeotermisillä eli lämminverisillä eläimillä lämpötilansäätely on elintärkeää solujen optimaalisen toiminnan kannalta. Kehon sisäinen lämpötila pyritään pitämään vakaana, tyypillisesti noin 37 celsiusasteessa. Kun kehon lämpötila nousee esimerkiksi fyysisen rasituksen tai ympäristön kuumuuden seurauksena, elimistö käynnistää viilentäviä mekanismeja. Näitä ovat hikoilu, jolloin haihtuva hiki poistaa lämpöä iholta, ja verisuonten laajeneminen ihon pinnalla, mikä lisää verenkiertoa ja edistää lämmön poistumista. Jos kehon lämpötila laskee liian alas, aktivoituvat lämmittäviä mekanismeja. Tällöin lihakset voivat supistella nopeasti eli vapista, mikä tuottaa lämpöä. Verisuonet ihon pinnalla supistuvat vähentääkseen verenkiertoa ja minimoidakseen lämmönhukkaa. Karvankasvu voi myös tihentyä joidenkin eläinten kohdalla parantaakseen eristystä. Näitä fysiologisia säätelymekanismeja ohjaa pääasiassa aivoissa sijaitseva hypotalamus, joka toimii kehon termostaattina. Teknologisia lämpötilansäätelymekanismeja hyödynnetään monissa sovelluksissa, kuten rakennusten ilmastoinnissa, ajoneuvojen moottoreiden jäähdytyksessä ja kodinkoneissa. Niiden tavoitteena on ylläpitää haluttua lämpötilaa automaattisesti erilaisten antureiden ja säätölaitteiden avulla.