Lämmitysprosessit

Lämmitysprosessit tarkoittavat energian muuttamista ja siirtämistä siten, että tilojen tai prosessien lämpötila voidaan ylläpitää. Niihin kuuluu sekä kotitalouksien että teollisuuden lämmitys sekä eri komponenttien ja järjestelmien yhteistoiminta: energian tuotto, siirto ja loppukäyttäjälle luovutettu lämpö.

Lämmitys alkaa energianlähteen valinnalla ja energiantuotannolla. Tuotettu lämpö siirretään yleensä vesi- tai ilman kierron kautta kohteeseen, jossa lämmönvaihto tapahtuu. Järjestelmät voidaan jaotella polttoainepohjaisiin kattiloihin (kaasu, öljy, bioenergia), sähköisiin vastusjärjestelmiin, lämpöpumppuihin sekä kaukolämpöverkkoihin.

Kaukolämpö kerää lämmön keskitetysti ja jakaa sen useille rakennuksille lämmönjakoverkoston kautta. Lämpöpumput hyödyntävät ympäristöenergiaa ja voivat tukea sekä sähkö- että lämmitysverkkoja. Biopolttoaineet ja pelkän fossiilisen polttoaineen käyttöä pyritään vähentämään. Ilmalämpö, lattialämmitys ja vesikiertoinen patterilämmitys ovat yleisiä loppukäyttötekniikoita.

Tehokkuusmitoissa käytetään COP tai SCOP lämpöpumpuilla sekä kattiloiden hyötysuhteita (esim. vuodessa toteutuvan energian tuotto suhteessa polttoaineen energiayksiköihin). Energiatehokkuutta parannetaan erillisillä eristys- ja ohjausjärjestelmillä sekä älykkäillä termostateilla.

Lämmitysprosessien kehitystä muovaavat päästövähennykset, uusiutuvat energialähteet ja rakennusten energiatehokkuusvaatimukset. Maalämpö, ilma-vesi-lämpöpumput ja kaukolämpöverkoston laajentaminen ovat keskeisiä trendejä. Teollisuudessa prosessilämmitys pyrkii pienentämään energiankulutusta ja päästöjä samalla varmistamalla tuotannon laadun.