ilmavesilämpöpumput

Ilmavesilämpöpumppu on vesikiertoisen lämmityksen ja usein myös käyttöveden lämmityksen kannalta suunniteltu lämmitysmenetelmä, joka hyödyntää ulkoilmaa lämpöenergian lähteenä. Järjestelmä koostuu yleensä ulkoyksiköstä sekä sisäyksiköstä ja vesikiertoiseen kiertoon liitetyistä lämmönsiirtopisteistä.

Toimintaperiaate: kylmäaine kiertää suljetussa järjestelmässä. Ulkoyksikön höyrystin ottaa lämpöä ulkoilmasta, kompressori kasvattaa lämpötilaa ja lauhdutin siirtää lämpöä talon vesikiertoiseen lämmitykseen sekä mahdollisesti käyttövesivaraajaan. Yleensä on tarjolla sekä split-ratkaisuja (ulkoyksikkö ja sisäyksikkö) että täysin yhden kappaleen monoblock-ratkaisua.

Teho ja energiatehokkuus: käytännön suorituskyky ilmoitetaan COP-arvona (hetkellinen hyötysuhde) ja SCOP-arvona (kauden hyötysuhde). Ilmavesilämpöpumput toimivat parhaiten matalalämpöisissä järjestelmissä, kuten lattialämmityksessä tai matalalämpöisissä radiointipiireissä. Kylmäaineen kierto mahdollistaa lämmön tuottamisen sähköllä, ja COP vaihtelee ulkolämpötilan mukaan, jolloin erittäin kylminä päivinä tarvitaan lisä-/varmistuslämmitys.

Käyttökohteet ja rajoitteet: soveltuu sekä uudis- että saneerauskohteisiin, erityisesti rakennuksiin, joissa on matalalämpöiset lämmitysjärjestelmät. Rajoitteita ovat COP:n heikkeneminen kylmillä ilmoilla, tilantarve ja ulkoyksikön melu sekä investointikustannukset. Lisäksi lämmitystarpeen ja eristyksen kunnossa on kiinnitettävä huomiota.

Ympäristö ja ylläpito: nykyaikaiset järjestelmät käyttävät kylmäaineita, joiden kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristövaikutukset on minimoitu, ja useimmat mallit ovat sähköinen vaihtoehto perinteisille polttoainekäyttöisille lämmitysmuodoille. Säännöllinen huolto varmistaa tehon ja käyttöiän.