Lähiinfrapunaabsorptio

Lähiinfrapunaabsorptio viittaa ilmiöön, jossa materiaali absorboi säteilyä lähi-infrapuna-alueella. Lähi-infrapuna-alueella tarkoitetaan yleensä aallonpituuksia noin 700 nanometristä 2500 nanometriin. Tämä absorptio johtuu molekyylien värähtelyistä ja rotaatioista. Kun lähi-infrapunasäteily osuu materiaaliin, molekyylien sidokset voivat virittyä korkeammille energiatasoille, mikä johtaa säteilyn imeytymiseen. Eri materiaaleilla on omat tunnusomaiset absorptiospektrinsä lähi-infrapuna-alueella, mikä tekee lähi-infrapunaspektroskopiasta hyödyllisen analyysimenetelmän. Menetelmää käytetään esimerkiksi orgaanisten yhdisteiden tunnistamiseen ja pitoisuuksien määrittämiseen, koska monet orgaanisten molekyylien sidokset, kuten C-H, N-H ja O-H, absorboivat voimakkaasti tällä aallonpituusalueella. Lähi-infrapunaabsorptiota hyödynnetään monilla teollisuuden aloilla, kuten elintarvike-, lääke- ja muoviteollisuudessa. Se on nopea ja usein kontaktiton mittausmenetelmä, joka ei vaadi näytteen esikäsittelyä. Ymmärtämällä tietyn materiaalin lähi-infrapunaabsorptiota voidaan tunnistaa sen koostumus ja mahdolliset epäpuhtaudet.