lähiinfrapunaspektroskopiasta

Lähinnä infrapunasäteilyä, jota kutsutaan myös nimellä NIR (Near-Infrared), on sähkömagneettisen spektrin osa, joka sijaitsee näkyvän valon ja kaukaisemman infrapunasäteilyn välissä. Sen aallonpituusalue on tyypillisesti noin 700 nanometriä (nm) aina 2500 nanometriin (nm) asti. Vaikka se on ihmisen silmälle näkymätöntä, lähi-infrapunavalo on läsnä auringonvalossa ja sitä voidaan tuottaa myös keinotekoisesti erilaisilla valonlähteillä.

NIR-säteilyllä on useita mielenkiintoisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hyödyllisen monilla eri aloilla. Se läpäisee joitakin materiaaleja, kuten polymeerejä ja kankaita, paremmin kuin näkyvä valo, ja se voi myös vuorovaikuttaa tietyntyyppisten molekyylien, kuten veden ja hiilihydraattien, kanssa tunnusomaisilla tavoilla. Nämä ominaisuudet ovat johtaneet sen laajaan käyttöön teollisissa, tieteellisissä ja lääketieteellisissä sovelluksissa.

Esimerkiksi NIR-spektroskopiaa käytetään yleisesti teollisuudessa materiaalien tunnistamiseen ja analysointiin, kuten elintarvikkeiden, lääkkeiden ja muovien laadunvalvonnassa. Lääketieteessä sitä hyödynnetään esimerkiksi kudosten hapetusstatuksen mittaamisessa ja aivojen toiminnan tutkimisessa. Maataloudessa NIR-analyysillä voidaan arvioida viljan ja rehun ravintoarvoa. Lisäksi NIR-teknologiaa käytetään turvallisuustarkastuksissa, kuten matkatavaroiden seulonnassa, ja jopa musiikki-instrumenttien kehittämisessä. Sen monipuolisuus ja kyky tarjota tietoa materiaalien kemiallisesta koostumuksesta tekevät siitä arvokkaan työkalun monilla eri tieteen ja teollisuudenaloilla.