Lähetysprotokolla

Lähetysprotokolla on joukko sääntöjä ja menettelyjä, joita käytetään tiedon siirtämisessä tietokoneiden ja muiden laitteiden välillä. Protokolla määrittelee, miten data jaetaan paloiksi, miten ne lähetetään, miten virheet havaitaan ja korjataan sekä miten yhteys muodostetaan ja lopetetaan.

Protokollat voidaan jakaa yhteydellisiin ja yhteydettömiin lähetyksiin. Yhteydellinen protokolla, kuten TCP, huolehtii luotettavuudesta, oikeasta järjestyksestä ja virheenkorjauksesta sekä säätää lähetystoimintaa ruuhkan ja viiveen hallitsemiseksi. Yhteydetön protokolla, kuten UDP, on nopeampi mutta ei takaa perille tulemista eikä järjestystä.

Esimerkkejä transportsprotokollista ovat TCP ja UDP. TCP käyttää kolmenvaiheista yhteyden muodostamista, siirtää dataa ja varmistaa perille tulemisen sekä oikean järjestyksen uudelleenjärjestelyllä. UDP lähettää datagrammit ilman yhteyden muodostamista, mikä sopii sovelluksiin, joissa nopeus on tärkeämpää kuin luotettavuus. Muita protokollia ovat SCTP, joka yhdistää joitakin TCP:n ja UDP:n ominaisuuksia.

Lähetysprotokollat ovat keskeinen osa viestintä- ja verkkokerroksia. Internetissä useimmat sovellukset käyttävät protokollia TCP:tä (esim. HTTP, HTTPS, FTP) tai UDP:tä (esim. DNS, streaming). Protokollat voidaan sijoittaa OSI- tai TCP/IP -mallin kerroksiin; kuljetuskerros vastaa käytännössä lähetyksen hallinnasta.

Standardisointi ja kehitys tapahtuvat IETF:n ja RFC-standardeiden kautta. Protokollien suunnittelussa otetaan huomioon käytön vaatimukset, kuten luotettavuus, nopeus ja turvallisuus, sekä verkon olosuhteet.