Lähdeperusteisuus

Lähdeperusteisuus on periaate, jonka mukaan väitteet, päätelmät ja toimenpiteet on perusteltava luotettavien lähteiden avulla. Tämä tarkoittaa, että tiedot ovat peräisin lähteistä, joita voidaan tarkistaa ja jotka voidaan kriittisesti arvioida. Lähdeperusteisuus esiintyy erityisesti journalismissa, akateemisessa tutkimuksessa sekä julkisessa hallinnossa, mutta sitä sovelletaan myös yleisessä keskustelussa, jossa väitteet halutaan sanelemmin tarkistaa.

Keskeisiä piirteitä ovat lähteiden avoimuus ja jäljitettävyyys, todisteiden luotettavuuden arviointi sekä lähdeviitteiden asianmukainen merkitseminen. Lähdeperusteisuuteen kuuluu myös erottelu faktojen, tulkintojen ja mielipiteiden välillä sekä riskien ja epävarmuuksien tunnistaminen. Lisäksi huomioidaan lähteiden laadun vaihtelu sekä mahdolliset intressit tai vinoumat, jotka voivat vaikuttaa esitettyyn tietoon.

Käytännössä lähdeperusteisuus näkyy sitaatioina, lähdeluetteloina, viitteinä sekä kriittisen analyysin tukena. Journalistiikassa sen tarkoituksena on varmistaa, että uutisointi nojaa useisiin luotettaviin lähteisiin ja että väitteet ovat todistettavissa. Tutkimuksessa se merkitsee huolellista metodologiaa, toistettavuutta ja asianmukaista lähdeaineiston kuvailua. Julkisessa päätöksentesessä lähdeperusteisuus ilmenee perusteissa ja päätöksissä, jotka on selkeästi perusteltu relevanteilla evidensseillä.

Rajoituksiin kuuluvat lähteiden laatu, saatavuus ja mahdollinen valikoivuus sekä verkossa virtaavaan informaatioon liittyvä epävarmuus. Lähdeperusteisuus on kuitenkin keskeinen osa luotettavaa tiedonvälitystä ja tieteellistä työskentelyä.