Lähdekritiikkiä

Lähdekritiikkiä tarkoittaa lähteiden systemaattista arviointia tiedon luotettavuuden ja sovellettavuuden varmistamiseksi. Se sisältää sekä lähteen alkuperän ja tavoitteiden selvittämisen että sen sisällön tarkistamisen, ristiriitojen etsimisen ja asian kontekstin huomioimisen. Lähdekritiikkiä käytetään muun muassa historiantutkimuksessa, journalismissa, tieteellisessä työssä sekä koulutuksessa, ja se on olennainen osa medialukutaitoa.

Keskeisiä käsitteitä ovat autenttisuus eli lähteen aitous, luotettavuus eli uskottavuus sekä lähteen tarkoitus, kohdeyleisö ja mahdollinen vinouma. Lisäksi arvioidaan konteksti, ajantasaisuus, vertaaminen muiden lähteiden kanssa sekä puhujan tai julkaisijan asiantuntemus ja riippumattomuus. Lähteet voidaan jakaa primaarilähteisiin (suorat dokumentit, havaintotiedot) ja toissijaisiin (tutkimukset, analyysit), sekä usein huomioidaan, miten ne täydentävät toisiaan tai miten niihin on syytä suhtautua kriittisesti.

Käytännössä lähdekritiikki etenee useassa vaiheessa: tunnistetaan lähteen alkuperä, selvitetään sen tarkoitus ja tausta, tarkistetaan väitteet muiden luotettavien lähteiden avulla, ja arvioidaan mahdolliset puolueellisuudet sekä kontekstin vaikutus. Tapa, jolla tieto on esitetty—kielen sävy, lähdeluettelo, mahdolliset virheet—auttaa myös arvioinnissa. Lähdekritiikki on keskeinen työkalu sekä akateemisessa tutkimuksessa että päivittäisessä uutiskäytössä, jotta voidaan muodostaa mahdollisimman tarkka ja monipuolinen kuva ilmiöstä.