Luuntiheys

Luuntiheys viittaa luun mineraalipitoisuuteen ja rakenteeseen. Se on tärkeä mittari luuston terveydelle, sillä se heijastaa luun vahvuutta ja sen kykyä kestää murtumia. Alhainen luuntiheys, joka tunnetaan myös osteopeniana, on yleinen tila, joka voi kehittyä osteoporoosiksi, vakavammaksi luukadoksi.

Luuntiheyteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, sukupuoli, genetiikka, ruokavalio ja elämäntavat. Ikääntyessä luuntiheys tyypillisesti vähenee, erityisesti vaihdevuosien jälkeen naisilla estrogeenitason laskun vuoksi. Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ruokavaliosta on välttämätöntä luuston terveyden ylläpitämiseksi. Myös säännöllinen liikunta, erityisesti painoa kantavat harjoitukset, edistää luuntiheyden paranemista. Tupakointi ja liiallinen alkoholin käyttö ovat haitallisia luustolle.

Luuntiheyden mittaamiseen käytetään yleisimmin DXA-mittausta (dual-energy X-ray absorptiometry). Se on kivuton ja nopea menetelmä, joka arvioi luun mineraalitiheyttä erityisesti lannerangassa ja lonkassa. Tuloksia verrataan samanikäisten ja sukupuolisten henkilöiden keskiarvoihin ja nuorten aikuisten huippuluuntiheyteen. Tämän perusteella voidaan arvioida osteoporoosin riskiä ja tarvittaessa aloittaa hoito.