Luuntiheyden

Luuntiheys on luiden mineraalipitoisuuden mittaamista, joka heijastaa luiden rakennetta ja vahvuutta. Yleisin mittausmenetelmä on DEXA-skannaus, jonka tulokseksi saadaan luuntiheys (BMD, bone mineral density) grammoina per neliösenttimetri (g/cm2). Tulokset tulkitaan T- ja Z-arvoina. T-arvo kuvaa poikkeamaa nuoren, harmoonisen viitepopulaation keskitasosta: normaalisti ≥ -1, osteopenia -1–-2.5 ja osteoporosis ≤ -2.5. Z-arvo vertaa tulosta ikätovereihin; alle -2.0 voi osoittaa poikkeavaa densiteettiä ikään nähden.

Mittauksia tehdään tyypillisesti selkärangan ja lantion alueelta sekä joskus reisiluusta. Luuntiheyden aleneminen on yleisintä ikääntymisen myötä, ja naiset ovat erityisesti alttiita postmenopausen estrogeenitasojen laskiessa. Muita riskitekijöitä ovat perinnöllisyys, riittämätön kalsium- ja D-vitamiinin saanti, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä pitkäaikainen glukokortikoidien käyttö.

Ennaltaehkäisy ja hoito painottuvat riittävään kalsium- ja D-vitamiininsaantiin, säännölliseen kuormittavaa liikuntaan sekä tarvittaessa lääkkeisiin, kuten bisfosfonaatteihin tai muihin osteoporoosista käytettäviin lääkehoitoihin.

Luuntiheyden mittauksia käytetään osteoporoosin diagnosoinnissa sekä murtumariskiä arvioitaessa ja hoidon vaikutuksen seuraamisessa.