Luunkorvausmateriaalia
Luunkorvausmateriaalia tarkoitetaan materiaaleja, joita käytetään luukudoksen korvaamiseen tai sen muodostumisen tukemiseen kirurgisissa toimenpiteissä. Tavoitteena on täyttää luukyky, edistää luun kasvua tai säädellä luun resorptiota esimerkiksi murtumien, hammasimplantointien tai alveolaarisen luun menetyksen yhteydessä.
- Autograft (oman kudoksen luunsiirto): potilaan omasta kehosta peräisin oleva luu. Tarjoaa osteogeenisiä, osteoinduktiivisia ja osteokonduktiivisia ominaisuuksia,
- Allograft (toisen ihmisyksilön luu): samaan lajiin kuuluva luu, usein käsitelty infektioiden ja immuunireaktioiden vähentämiseksi. Voi olla
- Xenograft (eläinperäinen luu): eläinperäisiä aineksia, usein käsiteltyjä. Käytännössä enemmän osteokonduktiivisia kuin osteoinduktiivisia.
- Alloplastit (synthetiset materiaalit): esimerkkejä kalsiumfosfaatit, hydroksialusta (hydroxyapatite), beta-TCP sekä bioaktiiviset lasit. Voi olla resorboituvia tai pysyviä;
- Composite-materiaalit: yhdistetään useamman materiaalin ominaisuuksia saavuttaakseen sekä tukevuuden että luutumisen toivotun tasapainon.
Luunkorvausmateriaalit voivat toimia osteokonduktiivisesti (tukemalla luun kasvua), osteoinduktiivisesti (indusoida uuden luun muodostuminen kasvutekijöiden avulla) tai osteogeenisesti
Materiaalit altistuvat sterilointivaatimuksille ja säädöksille; CE-merkinnät ja muut viralliset hyväksynnät ohjaavat käytäntöä. Mahdollisia komplikaatioita ovat infektiot,
Haastatteluun liittyviä huomioita
Luvanvaraiset valinnat perustuvat luukadon koosta, potilaan tilasta ja hoitotavoitteesta; pienemmät vaativat usein syntetyisiä tai allograft-komponentteja, kun