Luonnonmineraaleina

Luonnonmineraaleina tarkoitetaan luonnossa esiintyviä epäorgaanisia kiinteitä aineita, joilla on määritelty kemiallinen koostumus ja säännöllinen kiteinen rakenne. Ne muodostuvat geologisten prosessien seurauksena ja sijaitsevat maan kuoressa sekä sen sisäosissa. Useimmat mineraalit ovat yhdisteitä, mutta osa esiintyy luontaisesti alkuaineina, kuten kultana tai grafiittina.

Mineraalien muodostuminen tapahtuu monin tavoin: kiteytymällä magma- tai hydrotermisista nesteistä, saostumalla liuoksista, metamorfisten tapahtumien muuttamina tai biologisten prosessien kautta. Niiden esiintymis- ja muodostumisolosuhteet määräävät niiden rakenteen ja ominaisuudet. Mineraaleja tutkitaan mineralogiassa, ja niiden tunteminen auttaa ymmärtämään maan rakennetta sekä geologista historiaa.

Mineraalit luokitellaan tyypillisesti pääryhmien mukaan, kuten silikaatit (esimerkiksi kvarts ja felspaatit), oksidit (esimerkiksi hematit), karbonaatit (kalsiitti), sulfidit (pyriitti), sulfaatit, halogendit sekä native- eli alkuainemineraalit (kulta, grafiitti). Jokaisella mineraalilla on ominaisuuksia, joiden avulla ne tunnistetaan: kovuus Mohs-asteikolla, väriläiskät, murtokulku, kiilto, tiheys ja kiteinen järjestelmä.

Mineraalit ovat keskeisiä sekä taloudellisen että teknologisen toiminnan kannalta. Ne toimivat luonnonvaroina, kuten metallimetallit tai rakennus- ja teollisuuskivilajit, sekä vaikuttavat koruihin ja elektroniikkaan sovellettavien mineraalien kautta. Luonnonmineraaleina säilytetään luonnollisen maan monimuotoisuutta ja tutkitaan niiden muodostumista sekä merkitystä maankuoren geologisessa kehityksessä.