Luonnonkaasu

Luonnonkaasu on fossiilinen energiakaasu, jonka pääaines on metaani (CH4). Sen seassa esiintyy yleensä keveitä hiilivetyjä kuten etaania, propaania ja butaania sekä epäpuhtauksia kuten hiilidioksidia (CO2) ja rikkivetyä (H2S). Kaasun koostumus vaihtelee esiintymän mukaan. Luonnonkaasua käytetään yleisesti energianlähteenä sekä raaka-aineena kemianteollisuudessa.

Kaasun muodostuminen on geologinen prosessi; se voi syntyä biogeenisesti tai termogeenisesti syvissä kivikerroksissa miljoonien vuosien kuluessa. Esiintymiä on sekä öljykaasun piireissä että erillisinä kaasupitoisina rakkaumina. Raaka kaasu louhitaan poraamalla; usein kyse on kaasun yhteydessä olevalle öljylähteelle olan kaasusta (assosioitu kaasu) tai erillään olevasta kaasulohkosta. Ennen kaupallista käyttöä kaasu puhdistetaan: vedet, CO2 ja H2S poistetaan, raskaat hiilivedyt sekä muut epäpuhtaudet erotellaan. Makeaksi kaasuksi kutsutaan kaasua, jonka rikkihappo- tai rikkivetypitoisuus on alhainen.

Kaasua kuljetetaan pääosin putkistoverkostoja pitkin. Kansainvälisiä siirtoja varten käytetään usein nesteytetyllä luonnonkaasulla (LNG) tapahtuvaa kuljetusta: kaasu nesteytetään, kuljetetaan erikoisaluksilla ja re-gasifioidaan vastaanottopaikalla. Käyttökohteita ovat lämmitys, sähkön tuotanto ja teolliset prosessit; lisäksi se toimii tärkeänä raaka-aineena kemianteollisuudessa.

Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat painottavat sekä poltosta syntyvän pienemmän hiilidioksidipäästön että metaanivuotojen ilmastovaikutuksia. Luonnonkaasua säädellään turvallisuusvaatimuksin, ympäristönormein ja energiapolitiikan puittein sekä infrastruktuurin, kuten putkistojen ja LNG-terminaalien, kehittämisellä.