Luonnehtimista

Luonnehtimista on suomen kielellä käytetty nimitys toiminnalle, jossa kuvataan jonkin asian ominaisuuksia ja luonnetta. Se kattaa sekä objektiivisen kuvaamisen että arvolatautuneen arvioinnin, ja sitä käytetään sekä arkikielessä että akateemisessa kirjoittamisessa. Luonnehtimista syntyy verbistä luonnehtia johdettuna nominaalina, ja sitä ilmennetään yleisesti partitiivisilla muodoilla kuten luonnehtimista lauseissa, joissa viitataan ilmiön luonteen kuvailuun tai määrittelyyn.

Syntaktisesti luonnehtimista voidaan tarkastella discouse-analyyttisissä tai kielellisissä yhteyksissä; se liittyy kuvaamiseen, mutta korostaa erityisesti luonteen ja ominaisuuksien esille tuomista sekä niihin liittyvää tulkintaa. Luonnehtimisen käsittelyssä painopiste voi olla neutraalissa kuvauksessa tai arvioivassa sävyssä riippuen käytetyistä adjektiiveista ja muusta kontekstista. Näin ollen sanan merkitys asettuu kielenkäyttäjän tavoitteisiin: kuvailla, painottaa tiettyjä piirteitä tai ohjata lukijan tulkintaa.

Sovellusalueet kattavat journalismi, tutkimus, politiikka ja saattaen kriittinen kirjallisuus. Luonnehtimisen avulla voidaan tuoda esiin monikerroksisia tulkintoja ja vertailla ilmiöitä sekä ihmisiä. Sanaa kannattaa käyttää harkiten, jotta kielellinen kuvaus pysyy täsmällisenä ja tasapainoisena. Lopulta luonnehtiminen on keino välittää sekä ominaisuuksia että niihin liittyviä arvostuksia osana laajempaa keskustelua.