Loopbackrajapinta

Loopbackrajapinta, yleisesti loopback, on virtuaalinen verkkoliittymä, jonka kautta isäntäkone voi lähettää verkko-osoitteita itselleen. Liikenne loopbackiin ei koskaan lähde fyysiselle verkkokaistalle, vaan palautuu suoraan isäntäkoneen IP-tasolle. Yleisimmät loopback-osoitteet ovat IPv4-verkossa 127.0.0.1 ja IPv6-verkossa ::1. Loopbackin rooli on varmistaa, että ohjelmistot voivat kommunikoida keskenään paikallisesti ilman verkkoyhteyksiä tai fyysistä laitevaihtelua.

Teknisesti loopback on erityinen virtuaalinen rajapinta, joka on aina käytössä eikä liity suoraan mihinkään fyysiseen verkkosovittimeen. IPv4-liikenne loopback-osoitteesta 127.0.0.1 kohdeosoitteeseen kulkee isäntäkoneen sisäisen IP-routingin kautta. Käytännössä loopbackin kautta voidaan testata TCP/UDP-palvelujen toimintaa sekä suorittaa sovellusten sisäistä kommunikaatiota, kuten moduulien välistä viestintää.

Käyttöjärjestelmät toteuttavat loopbackin eri nimillä. Linuxissa yleensä liitäntä on nimeltään lo (esim. lo0), Windowsissa loopback hoitaa itse verkkomoduuli, ja macOS:ssäkin käytetään kauttaaltaan vastaavaa konsepia. Käytännössä käyttäjä voi viitata loopbackiin osoitteilla 127.0.0.1 tai localhost, jolloin yhteyden osoite voi olla sekä IPv4- että IPv6-ymmärryksessä lokalisoitu.

Käyttöesimerkkejä ovat palvelinten kuuntelevat prosessit, jotka tarjoutuvat paikallisesti, sekä testaus- ja kehitysympäristöt, joissa ei haluta ulkoista verkkoliikennettä. Jos loopback ei toimi tai palomuuri estää paikallisen liikenteen, paikalliset sovellukset eivät pysty kommunikoimaan, vaikka fyysinen verkko toimisi.

Lisätietoja: localhost, IPv4 ja IPv6 osoitteet, verkkorajapinnat, verkko-virheiden diagnosointi.