Lokalisoituminen

Lokalisoituminen on prosessi, jossa jokin ilmiö, rakente tai taustatapahtuma asetetaan tai rajoittuu tiettyyn paikkaan, alueeseen tai kontekstiin. Sana on suomen yleiskielessä johdos verbistä lokalisoida ja päätteestä -ituminen, ja sitä käytetään erityisesti tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä kuvaamaan paikantamisen tai rajoittumisen kestävää tilaa.

Lääketieteessä lokalisoituminen viittaa siihen, että sairauden ilmentymät tai kasvaimen muodostuminen pysyvät tietyssä elimessä tai sen osassa, eikä ne leviä suuremmalle alueelle. Tämä on keskeinen kontrasti metastasoinnille, jossa sairausleviä juuttuu paikoiltaan. Neurotieteissä paikallistuminen eli funktionaalinen lokalisoituminen tarkoittaa aivotoimintojen ja aivoverkkojen vastavuoroisuutta: tiettyjä tehtäviä liittyy tiettyihin aivokuoren tai muiden aivoalueiden alueisiin.

Biologiassa ja ekologiassa lokalisoituminen voi kuvata esiintymisalueiden tai ilmiöiden rajaantumista tietylle elinympäristölle tai maantieteelliselle alueelle. Esimerkiksi kasvien tai eläinten rajoittuneet esiintymisalueet voivat osoittaa populaation tai lajin lokalisoitumista johtuen habitatista, ilmastosta tai kilpailutilanteista.

Käytettäessä teknologia- tai käännöstehtävissä puhutaan yleisemmin terminologiasta lokalisaatio (ja muunnelmiaan). Lokalisoituminen voi silloin kuvata prosessin käynnistä tai sen kehittymistä kohti paikalliseen kulttuuriin, kieleen ja käyttäjäkokemukseen sopivaa lopullista muotoa. Tieteellisessä kirjoittelussa sekä lääketieteessä että neurotieteissä termi kuitenkin säilyy neutraalina kuvaamaan paikan muodostumista tai rajoittumista.

See also: lokalisaatio, lokalisoitumisen kontekstit.