Neurotieteissä

Neurotieteet ovat monitieteinen tutkimusala, joka tutkii keskushermoston sekä ylihermoston ja perifeerisen hermoston rakennetta, toimintaa ja kehitystä. Tutkimus kattaa sekä eläin- että ihmislähtöiset ilmiöt ja pyrkii ymmärtämään, miten aivot ja hermojärjestelmät tuottavat tunteita, ajatuksia, muistia ja käyttäytymistä sekä miten ne voivat muuttua sairauksien aikana.

Keskeisiin osa-alueisiin kuuluvat neuroanatomia ja neurofysiologia, neurokemia ja neurogenetiikka, kehitysneurotiede, kognitiivinen neurotiede sekä neuropsykologia. Lisäksi kliininen neuroscience tutkii sairauksia ja neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä. Tietotekniikka ja neuroinformatiikka tukevat datan analyysiä ja mallintamista.

Tutkimuksessa hyödynnetään laajoja menetelmiä, kuten mikroskopia, elektrofyysiologia, EEG ja MEG, kuvantamismenetelmät kuten fMRI ja PET sekä stimulaatio- ja optogenetiikka. Laskennallinen mallintaminen ja tekoäly auttavat suurten tietomassojen analysoinnissa.

Historiaa voidaan tarkastella 1800-luvulta lähtien: neuroniteorian kehittäminen Golgin ja Ramon y Cajalin toimesta korosti yksittäisen neuroni merkitystä. 1900-luvulla kehittyivät lukuisat tutkimusmenetelmät ja monitieteinen yhteistyö.

Neurotieteen tulokset edistävät sairauksien ymmärtämistä, diagnoosia ja hoitoa sekä ennaltaehkäiseviä toimia. Tutkimus vaikuttaa myös tekoälyyn, neuroetiikkaan sekä eläinkoeta koskeviin eettisiin periaatteisiin ja ihmiskokeiden suojeluun.

Yliopistot ja tutkimuslaitokset tarjoavat neurotieteen perustutkinto-ohjelmia sekä jatko-opintoja. Kansainvälinen yhteistyö, julkaisukäytännöt ja rahoituslähteet tukevat alalla tapahtuvaa kehitystä.