paikallistuminen

Paikallistuminen on prosessi, jossa määritetään tai todetaan jonkin ilmiön, kohteen tai tapahtuman tarkka sijainti. Sanaa käytetään laajasti eri tieteenaloilla ja sovelluksissa, ja se voi tarkoittaa sekä yksittäisen kohteen sijainnin löytämistä että laajemman alueellisen esiintymän kartoitusta. Paikallistuminen voi liittyä sekä konkreettisiin paikkoihin että esimerkiksi solujen, kudosten tai molekyylien sisäiseen sijaintiin.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista paikka ja -minen, ja sen merkitys on toimintaa tai prosessia: kyse on siitä, miten ja missä jotain sijaitsee. Käyttö liittyy usein tarkkuuteen, rajauksiin ja epävarmuuteen: paikallistaminen voi tavoitella yksittäistä pistettä tai rajatumpaa aluetta, ja tulokset voivat olla tilastollisesti tai kuvantamisen perusteella arvioituja.

Käyttökohteita on monia. Lääketieteessä paikallistuminen tarkoittaa esimerkiksi kasvaimen tai sairauden prosessin sijainnin määrittämistä kuvantamismenetelmillä kuten CT, MRI tai PET. Biologiassa puhutaan esimerkiksi proteiinien, solujen tai kudosten paikallistumisesta solussa tai elimistössä. Ympäristö- ja paikkatutkimuksessa paikallistuminen liittyy lajien esiintymisalueiden kartoittamiseen ja tilastolliseen jakaumaan. Informatii- ja paikkatietotekniikassa paikallistuminen tarkoittaa laitteen tai käyttäjän sijainnin määrittämistä GPS:n, IP-osoitteiden tai geotunnisteiden avulla.

Menetelmät vaihtelevat kontekstin mukaan ja voivat sisältää kuvantamista, sensoritekniikkaa, GIS-työkaluja sekä tilastollisia ja kartoituksellisia lähestymistapoja. Haasteita ovat esimerkiksi mittausvirheet, epävarmuus sekä yksityisyyden suoja ja datan tulkinnan kontekstisidonnaisuus.