Liuottumattomat

Liuottumattomat on suomalainen termi, jota käytetään pääasiassa tieteellisessä kontekstissa kuvaamaan aineita tai materiaaleja, jotka eivät liukene tietyssä liuottimessa. Käytännössä termi ilmaisee insolubiliuden tietyissä olosuhteissa; liukeneminen riippuu aineen kemiasta, liuottimesta, lämpötilasta ja paineesta, joten 'liuottumattomat' on määritelmä, joka on aina olosuhteista riippuvainen.

Etymologia: Sana on johdettu verbistä liuottaa sekä adjektiivivartalon -matto-/ -mattomat -muotoon, ja yleisesti käytetty sekä yksikössä (liuottumaton) että monikossa (liuottumattomat). Käytössä korostetaan lisäksi, mitä liuotinta ja millaisia olosuhteita sovelletaan.

Sovellukset: Käytetään esimerkiksi kemiassa ja materiaalitieteessä kuvaamaan tilannetta, jossa tietty yhdistelmä ei liukene. Esimerkkejä ovat joitakin polymeereja, jotka eivät liukene veteen tai orgaanisiin liuottimiin tavanomaisissa olosuhteissa, sekä mineraaleja, jotka eivät liukene happamissa tai emäksisissä liuoksissa lämpötilasta riippumatta. Liukoisuus riippuu sekä termodynaamisesta että kinetiikasta; jotkin aineet voivat liueta hitaasti tai nopeammin lämpötilan noustessa.

Historia ja käyttö: Termiä käytetään laajasti kemian ja materiaalitieteen julkaisuissa, joissa on tarpeen tarkentaa liukenemisen olemassaoloa tai puuttumista. Määritelmä ja sanavalinnat voivat vaihdella tieteenalan ja kontekstin mukaan; on tärkeää ilmoittaa liuotin sekä olosuhteet, kuten lämpötila ja paine.