Liukenemisella

Liukenemisella tarkoitetaan aineen siirtymistä liuottimeen ja sen liukenemista, jolloin muodostuu homogeeninen liuos. Prosessi on yleinen sekä kemiallisessa tutkimuksessa että käytännön sovelluksissa, kuten lääketieteessä, ympäristötieteissä ja mineraalifysiikassa.

Prosessi syntyy, kun liuenneen aineen molekyylit voivat muodostaa vuorovaikutuksia liuottimen kanssa ja siirtyä liuottimeen. Dinamiikassa liukeneminen ja kiteytyminen voivat tapahtua samanaikaisesti, ja tasapainotilanteessa liukenemisen määrä määrittää kyllästetyn liuoksen pitoisuuden, eli liukenemiskyvyn (solubility). Entalpia- ja entropiamuutosten sekä liuotteen rakenteen ja liuottimen ominaisuuksien yhteisvaikutus määrittävät, kuinka helposti aine liukenee.

Faktorit, jotka vaikuttavat liukenemiseen, ovat muun muassa lämpötila, paine (erityisesti kaasujen liukenemisessä), aineen hiukkaskokojen ja muodon vaikutus, sekoituksen nopeus sekä liuottimen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet, kuten polaarisuus, pH-arvo ja ionit. Liukenemisen nopeuteen vaikuttavat myös pinta-alaa laajemman kontaktin vaatimat tekijät sekä mahdolliset complexing- tai ionisoitumisreaktiot.

Merkitys ja sovellukset: liukeneminen on keskeinen käsite farmakologiassa, jolloin lääkkeen saatavuus verenkiertoon riippuu sen liukenemisesta, sekä ympäristötieteissä, jossa liukeneminen vaikuttaa saasteiden liikkeeseen ja leviämiseen. Klassisia esimerkkejä ovat sokerin ja suolan liukeneminen veteen sekä erilaisten liuosten kyllästyminen ja liuottimen valinta.

Katso lisäksi: solubility, dissolution rate, liuotin, kyllästyminen.