Lisästandardit

Lisästandardit ovat standardeja, jotka täydentävät tai tarkentavat perusstandardeja tietyllä toimialalla, tuotteella tai palvelulla. Ne voivat olla kansallisia tai kansainvälisiä ja ne voivat koskea esimerkiksi tuotteen ominaisuuksia, testausmenetelmiä, turvallisuusvaatimuksia, ympäristövaikutuksia tai käytön ohjeistusta. Lisästandardit voivat olla vapaaehtoisia tai sitovia riippuen siitä, millaiseen lainsäädäntöön tai sopimuksiin ne liittyvät.

Lisästandardien tarkoituksena on täsmentää yleisesti sovittuja vaatimuksia ja tarjota käytännön ohjeita sekä luokitella tuotteita ja prosesseja. Ne voivat auttaa yrityksiä täyttämään asiakkaiden sekä viranomaisten asettamat vaatimukset, helpottaa markkinoille pääsyä ja varmistaa yhteentoimivuutta sekä turvallisuutta. Yleensä lisästandardit kehitetään siten, että ne ovat johdettavissa yleisistä standardeista, kuten ISO-, IEC-, CEN- tai EN-standardeista, mutta ne voivat myös olla kansallisesti räätälöityjä vastaamaan kansallisia olosuhteita.

Systeemissä lisästandardien laatimiseen osallistuvat kansalliset standardointielimet sekä alan asiantuntijat, tutkimuslaitokset ja viranomaiset. Suomessa standardeja valmistaa ja koordinoi yleensä kansallinen standardointijärjestö (esimerkiksi SFS) yhteistyössä eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten organisaatioiden kanssa. Lisästandardit päivitetään teknisen kehityksen ja palautteen perusteella, ja niiden soveltaminen voi muuttua ajan myötä.

Käytännön näkökulmassa lisästandardit mahdollistavat sektorikohtaisen laadun, turvallisuuden ja yhteentoimivuuden parantamisen ilman, että koko järjestelmän on pantava täysin uusiksi jokaisessa tapauksessa.